ARVOSTELUJA

 

"Pitkästä aikaa Oulussa on mahdollisuus tutustua puhtaaseen akvarellinäyttelyyn, sekä märkä- että kuivatekniikan hallitsevan taitajan kädenjälkeen.
Merkittäviä luontoakvarellisteja meillä ei ole monta. Aimo Kanerva on omalla, vähäeleisellä tyylillään tavoittanut pohjoissuomalaisen luonnon olennaiset piirteet. Unkarilaissyntyisellä Nandor Mikolalla on aivan oma, värivoimaisempi otteensa. Sinikka Murto täydentää heitä henkiseen painottuvalla näkökulmallaan." (Soile Seppä, Pohjolan Sanomat 3.5.2003)

 

"Kuvissa on tiettyä meditatiivisuutta. Se taitaa olla jo sisäänrakennettu akvarellin luonteeseen, kun harkittu, mutta nopea veto tuottaa parhaan jäljen." (Timo Jokelainen, 23.4.2003 Kaleva)

 

"Teoksien luonne on pelkistetty, ja hiljaisuus ja seesteisyys ovat aina läsnä." (Oulun Sanomat 16.4.03)

 

Sinikka Murto on vesivärin herkkäotteinen taitaja

Määritellessään akvarellin olemusta Amos Andersonin museon Pohjoismaisia akvarelleja -näyttelyn yhteydessä museonjohtaja Bengt von Bonsdorff totesi, että ikivanha akvarellimaalaus ei suinkaan ole niin helppo maalata kuin tuntuisi. Helppous on lähestymisessä, kosketuksessa, jokaiselle tutussa koulun vesivärityössä.

Sinikka Murto on rutinoitu akvarellisti. Lähes jokaisessa työssään hän onnistuu säilyttämään tuoreuden, vaivattomuuden ja sellaisen kosteuden ja kiinteyden tunteen, joka on valmiilla akvarellimaalauksella ominaista, sillä maalauksesta toki on kysymys, ei välityöstä, harjoittelusta, maalauksen esiasteesta.

Perin monet suomalaisen akvarellin taitajista ovat osoittaneet, että kyseessä on oma taitamisen laji, jolla saadaan esille aivan toisenlaista herkkyyttä kuin "jähmeämmillä" väreillä toteutettuna.

Suomalaiselle akvarellille on kehkeytynyt oma ja omaleimainen perinteensä. Yllättävästi akvarellinäyttelyn yhteydessä palkittiin Niilo Hyttinen, satiirikko, jota ei aivan yksioikoisesti akvarellistiksi miellä. Toisin on Marian Portin Sinikka Murron laita: niin aihepiiri kuin toteutuksen tapakin ovat sellaisia, jota on totuttu tarkastelemaan akvarellin ydinmaana.

Tosin tämä näyttely kertoo pelkistetystä akvarellista, joka käyttää vain niukasti kaikkia mahdollisia keinoja. Murron akvarelli on enimmäkseen pyyhkäisty, kostealle pinnalle kosketettu ja vain muutamassa työssä astuu esiin akvarelli terävöitetyssä, ääriviivaa täsmentävässä ja terävöittävässä tarkoituksessa. Kukkakuvissa akvarelli omaksuu piirroksellista lisää.

Tälläkin osin akvarelli astuu lähemmäs grafiikkaa, laveerauksineen, himmennyksineen, ääriviivattomana. Murron "Pilvimaisema" on eteerinen, lähes aineeton kuva. Sellaiset leijuvat ilmassa, epätäsmällisinä, kiinnikkeettöminä kuin hengen tuulahdus. Ne ovat "verhottuja", "ajelehtivia" aivan tavanomaiselle akvarellille tyypilliseen tapaan.

Sinikka Murto on pitkän tekijänuransa aikana kehittänyt jokseenkin pettämättömän rutiinin. Ihailtavalla varmuudella hän saa sujautettua herkkyyttä varsin koluttuunkin näkymään, ja juuri siinä ilmenee akvarellin käsialanomainen kosketus. Kenties juuri siksi akvarelli luontuu Marian Portin sarjaan, vaikka Sinikka Murron grafiikkanäytteet näyttelyssä eivät muunna kokonaisuutta grafiikkanäyttelyksi.

Ohutta ja osaavaa, eteeristä ja aineetonta – tämän lajin akvarelleista jää juuri tällainen, ehkä osin imelähkö mutta myös tyylitajuinen jälkimaku – hieman kuin ennen muinoin hattaroista, joiden aineettomuus oli samaa luokkaa. Mika Suvioja (Etelä-Suomen Sanomat 24.8.2001)

 

”Juuri tavoittaessaan ilmaisun parhaimman ominaisuuden ja sen olennaisimman ja poikkeuksellisimman kyvyn luonnehtia herkästi maailmaa, tekijä voi katsoa hallitsevansa tekniikan. --- Murron ohut ja kevyt väri elää, ja se on kuitenkin keskeisintä ilmaisussa, jonka tavoitteena on löytää maiseman tuoreus ja siten sen elollisin sisältö. Murron akvarellit eivät ole vesivärein toteutettuja maisemamaalauksia, vaan jotakin selvästi toisenlaista.” Etelä-Suomen sanomat 5.4. 1992 Mika Suvioja,( näyttely Kruunuhaan Galleriassa Helsingissä)

   

”Sinikka Murron akvarellit ovat kuin kuvaksi muuttunutta luonnon lyriikkaa.” Etelä-Suomen sanomat 20.2.1991, (näyttely Pihagalleriassa Lahdessa.)

 

”Sinikka Murron akvarellit kuvaavat korostetusti yksityisiä, intiimejä vaikutelmia luonnosta. Hän tekee päätelmiä näkemänsä perusteella: maisemilla on toinenkin sisältö. --- Runoilija vaeltaa luonnossa, ja hänen havaintoihinsa suodattuvat sellaiset asiat, joita luonnossa ei suoranaisesti havaitse. Hän katselee ja kokee luonnon ja sen ilmiöiden kautta.” Etelä-Suomen sanomat 30.3. 1988 Mika Suvioja, (näyttely Sylvia-kodissa Lahdessa)

 

”Sinikka Murron akvarelleissa yhdistyy sekä sopusointuisuutta tavoitteleva harmonia että aisteihin vetoava elämyksellisyys. Luonnon omat elementit, vuodenaikojen vaihtelut, herkkien yksityiskohtien ja miljöön tasapainoinen vuoropuhelu ovat Murrolle itseisarvoja, joiden toteutus tähtää puhtaaksiviljeltyyn maalauksellisuuteen ja välittömän kuvallisuuden kirjaamiseen.--- Upeimmillaan Murto on työstäessään vesivärimaalaukselle tunnusomaisin keinoin valon vaikutusarvoja suhteessa tasapainoisesti toteutettuihin väripintoihin. Tuloksena on kuulakkaan raikkaita ja eläviä kuvapintoja niin sävytysten kuin kompositioidenkin osalta. Murto on karsinut paletistaan varsin onnistuneesti turhaa hehkua ja kontrastien äksyilyä tavalla, joka tekee hänen teoksistaan puhutteluvoimaisia ja kaihoisalla tavalla tunnelmaa korostavia." (Kouvolan Sanomat 18.1. 1987 Pertti Tonteri, näyttely Kouvolan kirjastossa.)

 

”Sinikka Murto on löytänyt oman ilmaisullisen piirinsä. On kuitenkin onnellista kyetä kanavoitumaan likialueille, tunnustella muita muotoja ja materiaaleja. Antaa ajattelulle uutta ravintoa uskollisuuden silti väljähtymättä. Tässäkin uskallus on näyttänyt tien löytöön ja vahvistanut sitä. Valtaväylien tungoksessa on todella tuskallista osua omimpaan.” (Etelä-Suomen Sanomat 21.2.1986 Tuula Totti, näyttely Häme-Galleriassa Lahdessa)